tiistai 7. heinäkuuta 2015

Pihapiirin harmaat pinnat viehättävät


Aurinko peittynyt taas kerran harmaiden pilviverhojen taa, johan saimmekin nauttia muutaman päivän sen suomasta sulolämmöstä. Viikon värikollaasin teemavärinä harmaa, mikä sopii erittäin hyvin alkaneen viikon sääolosuhteisiinkin! 
Harmaat pinnat ovat aina viehättäneet silmääni. Mikäpä olisi sen kauniinpaa kuin luonnollisesti harmaantunut puu. Kollaasin keskellä juhannusruusu availee ensimmäisiä kukkiaan vasten haapalautatapulia. Laudat on sahattu tuppeen ja niistä on määrä tehdä pihasaunan eteisen seinälaudoitus. Kuvan oikealla puolella vanhan heinätallin kauniisti harmaantunutta seinää, huomaa pieni kapea ovi, siitä kulki aikoinaan maamoottorin hihna puintiaikaan. Vasemmalla puolella kuva isäni rakentaman navetan ovenpielen salvoksesta. Oven alareunassa pieni kissanmentävä luukku.
Ylärivissä idänunikot kukkivat Rauniopuutarhan seinustalla. Vasemmalla työhevosen vanha kenkä palvelee heinätallin säppenä. Tämä säppi ei hevillä katoa, se on kiinnitetty ketjulla oveen.
Alarivissä piippuköynnös (Aritolochia macrophylla) ja puna-ailakit (Silene dioica) saavat kauniin taustan piha-aitan harmaasta hirsipinnasta. Aitan ja pihasaunan välissä oleva kiviaita tarjoaa oivan kasvualustan erilaisille kasveille. Kuvassa torvijäkälää (Cladonia) ja metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris).
Täällä lisää harmaita värikollaaseja.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesäpäivän nautintoja

Ihana ihana päivä aamusta iltaan, Näin kauniin kimpun sain isännältä aamulla ja kutsun
aamiaiselle ruohikolle!
 Helmi muisti minua upealla kivellä.  Suuresti ihmettelen, miten ihmeessä Helmi pystyy näitä järkäleitä kantamaan pitkiäkin matkoja!
Iltapäivällä katoimme kahvit saunan kuistille. Perinteisen mansikkakakun leivoin tällä kertaa gluteiinittomana, laktoosittomana ja Ali-Marttilan tilan luomumansikoista. Ystäväni toi lahjaksi suussa sulavan sitruunamelassilla koristellun juustokakun ja omaPIHA lehden. Tarjolla oli myös isännän leipomaa gluteiinitonta pullaa.
 Lämmin aurinkoinen päivä houkutteli puutarha-ammeen täyttöön ja
 hetkessä isäntä oli valmistanut minulle kylvyn tärkeine tykötarpeineen!
Nautinnollista, pienet huomionosoitukset ovat niitä tärkeimpiä yhteiselossa. Isäntä taisi rallatella itsekseen puskan takana "olen nähnyt rouvan kylvyssä ihanaa, voin melkein nähdä kuinka varvas siellä vilahtaa". Ohut pohje on muuttunut paksuksi kuin Helga neidillä konsanaan, mut ei se haittaa;)

Ilokseni löysin lehdestä myös Saaripalsta-blogin pitäjän Saila Roution jutun Hyvinvointia puutarhasta.  Puutarha-ammeessa loikoillessani nautin juuri siitä hetkestä; lintujen viserryksestä, kärpästen surinasta, auringon lämmöstä ja puutarhani vehreydestä. 
Vanheneminen ei ole hullumpaa! 

MA Nummisen iki ihana Olen nähnyt Helga neiti kylvyssä ihanaa...

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Suven kauneutta

Olimme isännän kanssa päivällä mehiläisten emokasvatuskurssilla ja samalla reissulla kävimme tutustumassa Ali-Marttilan luomutilaan Rekijoella. Päivä on ollut suorastaan helteinen. Väsähdin totaalisesti saunan jälkeen ja otin pienet torkut ansarissa. Parhaillaan ansarin molemmin puolin olevat perennapenkit ovat rehevimmillään. Hopeakuusen suojissa kukintaansa on aloittamassa pioni ja 
penkin toisessa päässä palavarakkaus. 
Ansarin tauspenkissä parhaillaan kukassa siperianmaksaruoho, akilleijat, vuorikaunokki, jättipoimulehti ja siperiankurjenmiekka. 
Vuoroaan odottaa viel keltapäivälilja ja kuunliljat. 
 Sen sijaan ansarin sivupenkissä jo keltapäivänliljatkin kukkivat
 kilpaa siperiankurjenmiekkojen kanssa.
 Vuorikaunokki lopettelee jo ensimmäistä runsainta kukintaansa. Viikolla pitää leikata kukkavarret, jotta kukinta-aika jatkuisi pidempään.


 
Näkymä kasvilavalta ansarille.
Ihku ihanien pionieni kera toivotan Sinulle kaunista keskisuven sunnuntaita:))

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Eka kertaa x 4

 Mun on ihan pakko tehdä "eka kertaa" postaus, syitä on lukemattomia, nyt saatte tietää niistä neljä!
Nämä ihanat uudet perunat nostin uudesta kasvilavastani,
ja keitin niistä kesän ensimmäisen kesäkeiton tyttäreni toiveesta.  Kasvilavasta sain jo myös tillit ja persiljat keittoon, kukka- ja parsakaalia sekä herneitä isäntä haki torilta.
 
Myös syksyllä saan kattilaani ihania uusia perunoita, nimittäin istutin viel 1.7. rivin perunaa. 

  Tässä ihka ensimmäinen otos uudella Canon PowerShotG7X kamerallani ihka ekasta *Ville de Lyonin' kukasta. 
Aamun paras hetki, ekat kahvit keväällä uusimani perennapenkin miniterassilla Wiurilan ruusun huimasta kukinnasta nauttien:))

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pihatöiden välissä lepohetki "rantakivillä"

Keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) availevat ensimmäisi kukkiaan sarkojen välisessä kapeassa kosteikossa. Pieni kosteikko on syntynyt sarkojen välisen ojan mentyä osittain tukkoon. Kymmenisen vuotta sitten toin talasrannasta muutaman keltakurjenmiekan juurakon ja ne ovat levinneet komeaksi kasvustoksi.
Odotan aina innolla kukinnan alkamista. Istahdin pihatöiden lomassa kivelle juomaan kupin kahvia ja ihastelemaan kurjenmiekan kauniita kukkia. Sitä voisi kuvitella istuvansa talasrannassa;)
Tässä näkymä metsäpuutarhan reunasta kosteikolle päin. Kosteikon alkupäässä laakean kiven ympärillä kasvaa kultapalloa (Rudbeckia laciniata, lajike Goldball). Kultapallon ja kurjenmiekkojen välissä kasvaa mesiangervoa. Alueelle voisi hyvinkin hankkia lisää erilaisia kurjenmiekkoja ja muita kosteikkokasveja.
Isäni on istuttanut aikoinaan kylätien ja saran väliin jäävään noin 5 metriä leveään kaistaleeseen lehtipuukujanteen. Kujanteessa kasvaa kaksi raitaa, useampi vaahtera, pari pihlajaa sekä koivuja hieman taaempana aivan kylätien laidassa. Ostettuamme paikan 2003 heti ensitöiksemme raivasimme talkoilla puiden välistä pois pajukon. Pajut haketettiin ja hake levitettiin puiden alle. Muutaman vuoden päästä aloin istuttamaan puiden väliin erilaisia varjossa viihtyviä perennoja. Jokaisessa välissä kasvaa joitakin perennoja yhdessä luonnonkasvien kanssa. Kuva on otettu tänään raidan ja vaahteran välistä. Toukokuussa raidan juurella kukkivat kevätesikot (Primula veris) ja hämyvuokot (Anemone nemorosa). Nyt kukintavuorossa puna-ailakki, vuorikaunokki ja metsäkurjenpolvet. Vuoroaan odottaa mm. maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja etualalla näkyvä helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea). Lehtipuiden joukkoon on kasvanut myös pieniä kuusia, jotka kaadamme nyt kesällä pois.
Isäntä ajoi eilen sarkojen heinän, joten sain paljon viherkatetta kasvimaalle ja perennapenkkeihin. Talon nurkalta otetussa kuvassa pienen potagerini takana näkyy kylätienpuoleinen sarka. Keskellä oleva "pöheikkö" on kultapallo- ja mesiangervokasvusto kosteikon alkupäässä.
Kasvimaan kitkeminen ei ole lempipuuhiani ja tilannetta ei yhtään auttanut itikka-armeija, joka vainosi taukkoamatta. Ei auttanut muu kuin sytyttää hyttyssavut kasvimaalle, johan helpotti!
Tänään olikin jo ihan toista, aurinko paistoi ja pieni tuulenvire piti itikat poissa. Tämän päivän suurin urakka oli vanhan villiviinin poistaminen aitan päädystä. Olikin tosi mukava päivä, ensimmäinen oikea kesäpäivä!

Humalalle pystytin kaksi salkoa. Saas nähdä saanko koskaan humalasalkoistani yhtä korkeita kuin isäni aikoinaan. Alapuolella oleva kuva isän humalasalkosta joskus -80-luvun lopulta. 
Kuvassa näkyy myös kuinka mahtava villiviini oli aikoinaan.
Nyt villiviinistä enää jäljellä vain muisto ja sen tilalle laitoin aitan seinustalle penkin. Minulla pitää olla vähän jokapuolella pihaa erilaisia istumapaikkoja, missä voin välillä levähtää ja nauttia kätteni töistä.
Pihapiirissämme kasvaa paljon syreenejä. Pihasyreenit (Syringa vulgaris) ovat juuri lopettelemassa harvinaisen pitkään jatkunutta kukintaansa. Nyt kukintaansa aloittelee unkarinsyreeni (Syringa josikaea) pihatiemme varrella. Kolmanneksi syreenilajiksi sain lauantaina blogiystävältäni kaksi koreansyreenia (Syringa wolfii), joten syreenien kukinta-aika tulee jatkossa kestämään pihapiirissämme entistäkin kauemmin.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Riukuaidan teko; riukuaidan viimeistely, veräjät

Aita on pientä loppusilausta vaille valmis. Olen lyhentänyt jo osan vitsasten päistä niin, ettei niihin revi itseään, hiukan sitä hommaa on viel jäljellä. Lyhentäminen käy parhaiten vahvoilla oksasaksilla, kauniimman lopputuloksen kuitenkin saa puukolla vuolemalla. Myös seipäiden ja vinotukien päät kannattaa tarkistaa, ettei niihin jää liian teräviä kärkiä.
Kapeasta veräjästä kuljetaan kylätielle. Vielä jalka nousee sen verran, että vain ylimmän veräjäpuun avaaminen riittää. Jos haluaa avata veräjän kokonaan, veräjäpuut on helppo työntää aidaspuiden päälle, ne ylettyvät seuraavan seiväsparin väliin asti. 
Leveästä veräjästä kuljetaan satunnaisesti autolla ja traktorilla. Maantien puolelle, mistä tavallisesti kuljemme, en ole vielä suunnitellut veräjää, koska riukuaitaprojektini ei yllä tänä kesänä sinne asti. Todennäköisesti siitä tulee saranoiden varassa avattava.
Pieni pätkä perinnemaisemaa. Veräjän vasemmalla puolella vanha ja oikealla kesäkuun alussa kaatuneen aidan paikalle uudelleen pysytettyä riukuaitaa kylätien puolelta kuvattuna. 

Jos innostuit itse tekemään riukuaitaa, niin googlettamalla löytyy helposti paljon hyviä ohjeita, myös videoituna. Joka kesä järjestetään ympäri maata lukuisia työnäytöksiä ja koulutustapahtumia riukuaidanteosta. Ja ennen kaikkea, varmaan viel monen lähipiiristäkin löytyy riukuaidantekijöitä, jotka mielellään opettavat tämän taidon myös jälkipolville. Itse tutkin mielelläni vanhoja aitoja, jos niitä jossain näen, niistä löytää paljon vinkkejä oman aidan suunnittelemiseen ja tekemiseen.

Riukuaidan teko: aidaspuiden ladonta, vitsasten sitominen, sivutuet

Nyt on vuorossa riukuaidan teon hauskin työvaihe, aidaspuiden ladonta ja vitsasten vääntäminen. Aidakset on tyvipäästään käsivarrenpaksuista 4-6 metriä pitkää kuusirankaa. Riukuaita on aina tekijänsä näköinen, ja aidan malli vaihtelee myös alueittain. Periaatteessa teen ns. pitkäjuoksuista aitaa. Aidan teko aloitetaan veräjän (tai portin) pielestä. Asetan ensimmäisen aidaspuun tyvipään ison kiven päälle, jotta saan aitaan sopivan kaltevuuden. Laaduntarkkailija poistuu paikalta todettuaa homman olevan hanskassa;)
 
Ensimmäinen vitsas sidotaan napakasti pitämään tyvi paikoillaan. Vitsaksen tupsusta tehdään lukko, jonka jälkeen vitsas väännetään tiukasti kahdeksikon muotoon seipäiden ympärille. Kuvassa tupsulukko löystynyt, jouduttuani irroittamaan otteeni kuvaamista varten.  
 
Vitsaksen halkaistu puoli kierretään aina seivästä vasten (kierto alakautta). Veräjänpielessä on erityisen tärkeää käyttää vahvoja vitsaksia, koska niiden päälle asettuu myös veräjäpuut.
  
Kun aita on halutun korkuinen, yleensä 4-6 aidaspuuta, sidon joka toiseen seiväspariin vinotuen. Vinotuet asetetaan vuoronperään aidan molemmin puolin. Jos aita kulkee esim. kalliolla, niin silloin vinotuet asetetaan jokaiseen pystyseiväspariin niiden molemmin puolin. Joskus näkee vaikeassa maastossa asetetun vinotukia vielä myös pystyseipäiden väliinkin tukemaan pitkiä aidaspuita. Vinotuet voivat olla hieman ohuempia ja lyhyempiä kuin pystyseipäät.  
Vaihdan aidaksien juoksusuunnan lähestyttäessä toista veräjää, koska veräjäseipäisiin asetan aina aidakset tyvipuolesta.
 Iso kuusenoksa peittää sopivasti vaihtokohdan:)
 
 Tässä sidon leveän veräjän pieleen vinotukea.
Valmis!
Korjasin myös veräjän toisen pielen vinotuen, koska se oli jo hieman lahonnut tyvestään. Kuvasta näkee hyvin käyttämäni vinotuen sitomistapa.

Seuraavassa postauksessa kerron riukuaidan viimeistelystä ja veräjistä.