perjantai 24. lokakuuta 2014

Kuvausretkellä

Kävimme iltapäivällä Helmin kanssa Satumetsässä kuvaamassa viime viikolla värjäämiäni lankoja. Harmikseni pikku pokkarini ei toista lankojen värejä samanlaisena mitä ne ovat luonnossa. Tumman vihreä vyöhykeorakaslanka näyttää kuvissa harmaansiniseltä ja raparperilla puretetut seitikkilangat lähinnä viininpunaisilta, ei tumman ruskeilta kuten pitäisi. Jatkoin kuvaamista vielä kotona sisällä ja pihamaalla, tulokset eivät olleet paljoakaan paremmat. Totesin isännälle kuvausten lomassa, ettei minun kannattaisi edes yrittää tehdä mitään varjäyspostauksia, koska langat eivät todellakaan näytä kuvissa siltä miltä pitäisi. Taisin marmattaa sen verran paljon, että isäntä lupasi hankkia minulle uuden kameran. Nähtäväksi jää pitääkö lupaus...
 
Lauantain käsityöläismarkkinoilla sain muutamia tilaustöitä. Eräs asiakas halusi kirjoneulelapaset kuismalla ja verihelttaseitikillä värjätyistä langoista. Käytän mielelläni kirjoneuleissa perinteisiä suomalaisia malleja. Tapani mukaan muokkaan niitä aina  hieman tilanteen mukaan. Tällä kertaa kudoin kirjoneulelapaset mukaillen Vuoksenrannan kintaan ruutumallia. Perinteisen 2 oikein 2 nurin kudotun suuosan koukkuniekat kuvioineen korvasin kirjoneulejoustimella. Verihelttaseitikin oranssinpunainen väri toistuu lähes luonnollisena, sen sijaan mäkikuismalla värjätty vaalea havun vihreä lanka ei. Kuismalla värjättyjen lankojen valonkesto on kohtalainen, valonkestoa parantaa lankojen värjääminen kukkanuppujen seassa. Verihelttaseitikillä värjättyjen lankojen valonkesto on erinomainen.
Kuvassa korillinen särmäkuismaa. Tassu paljastaa Helmin vahtivan koria tunnollisesti.
 
Kuisman eli veriheinän kukkanuppuja on perinteisesti käytetty villan ja paloviinan värjäämiseen punaiseksi. Saattaapa jotkut iäkkäät ihmiset muistaa kuismakeitettä käytetyn esimerkiksi maitoastioiden pesemiseen sen desinfioivan ominaisuutensa vuoksi. Useammalle lienee tuttua mäkikuisman mielialaa kohottava vaikutus. Kuismavalmisteita voi ostaa apteekista ja monista luontaistuotekaupoista. Suomessa kasvaa kolme kuismalajia, joille kaikille on yhteistä se, että niiden kukkanuppuja puristettaessa sormet värjäytyvät tummanpunaisiksi; särmäkuisma (Hypericum maculatum), mäkikuisma (Hypericum perforatum) ja karvakuisma (Hypericum hirsutum).

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Vuodenkierto
Syksyn viimeisimpiä värjäyksiä tutulla ja niin rakkaalla veräjällä. Vihreät langat värjätty vyöhykeorakkailla, oranssit verihelttaseitikeillä. Tumman ruskeat kaksoisvärjätty, ensin raparperilla kesällä ja nyt verihelttaseitikeillä. Viininpunaiset ja pinkit kokenillilla eli kilpikirvalla. 
Hiukan olen ehtinyt tekemään käsitöitäkin värjäysten lomassa. Kuva on napattu viime lauantaina  käsityöläisten markkinoilta Värjärin puodin myyntipöydästä.
Lähes päivittäin käymme Helmin kanssa vielä keräämässä sieniä niin pakkaseen kuin väripataankin laitettavaksi. Näillä reissuilla tulee vastaan aina jotain mielenkiintoista, kuten
 
tämä kaunis kääpämalja lahokannolla. Kesällä siinä on ollut linnunpesä, olisimmepa sen jo silloin löytäneet!
 
ps kiitos kaikille uskollisille lukijoilleni, seuraavan vuodenkierron aion jatkaa blogini kirjoittamista ja toivon teidän taas löytävän tienne värjärin patojen äärelle

 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Värikollaasi Kesän muistot

Viikon värit "SIREENI"
   
Illalla isäntä sytytti ensimmäistä kertaa pihasaunan kynttilät kesän jälkeen. Istuin kynttilöiden lempeässä valossa kauan ja hartaasti. Ajatuksissani palasin kesäisille kukkaniityille ja kuinka sattuikaan viikon värit sopivat nappiinsa muistoihini kissankelloista kukkakedolla. Pihapiiristä löysin enää muutaman kylmää uhmaavan sarviorvokin. Onneksi kesä jatkuu muistoissani, keittiön salusiineissa ja Laina Hutrin maalaamissa kesäkukkatauluissa, joista kollaasiin pääsi sinivuokkotaulu.

Täällä lisää kollaaseja.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lakkakääpää iltateehen

Helmi oli aivan ihmeissään tämän kaunottaren edessä. Sieniretkillämme löytyy aina silloin tällöin myös lakkakääpiä, täällä rannikkoseudulla niitä kasvaa paikoittain varsin runsaasti. Olen löytänyt lakkakääpiä kuusten lahokannoilta, vaikka kirjallisuuden mukaan se on valkolahottaja ja sitä esiintyisi etenkin tervalepän lahokannoilla ja rungoilla. Lakkakääpä (Ganoderma lucidum) on yksivuotinen erittäin kaunis kääpälaji. Nuorena sen lakin kumpuileva yläpinta on keskeltä lakankeltainen reunoiltaan vaaleampi, muuttuen vanhetessaan kauttaaltaan tumman (oranssin)punaiseksi, sen kiiltävä kuori ja lakin reunaan kiinnittyvä punainen tukeva jalka auttavat lakkakäävän tunnistamisessa. Sitä on käytetty kansanparannuksessa vuosituhansia erityisesti sen immuunipuolustusta vahvistavien ominaisuuksien vuoksi. Monet nauttivat lakkakääpäkahvia tai -teetä illalla sen unen laatua parantavien ominaisuuksien vuoksi. Ymmärtääkseni luontaistuotekaupoissa myytävät lakkakääpävalmisteet on tehty etupäässä Kiinassa ja Japanissa viljellyistä lakkakäävistä. Moni tunteekin lakkakäävän varmaan paremmin nimellä reishi tai Jumalten yrtti.  Hieman googlettamalla löysin hauskan kahden nuoren miehen perustaman Lakkakääpä blogin, missä he kertovat lakkakääpien kasvatuksestaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Lakkakääpä blogin tapahtumia. Itseäni kiinnostaisi kovin okrakäävän kasvatus lankojen värjäämistä varten. Sieniseuran sivuilta löytyy Veikko Hintikan artikkeli sienien kasvattamisesta ja siinä on hieman myös okrakäävän kasvattamisesta. Ihmisellä pitää olla unelmia ja haasteita, vierivä kivi ei sammaloidu;)
Helmi ei niinkään jaksanut innostua käävistä, orakkaista saatika samettijaloista, hänelle maistui puolukat:))

maanantai 30. syyskuuta 2013

Värikollaasi Vierailulla


Tämän viikon värit "RAPARPERI"
Ystävämme olivat kutsuneet meidät päivälliselle, nautimme maukkaasta perinteisestä iranilaisesta ruuasta ja hyvästä seurasta. Aku Ankka löytyi tyttären huoneesta. Kollaasiin pääsi myös Maila Talvion salongin kesänäyttelyssä kuvaamani Kaija Kontulaisen puuveistos sekä valkosipulin leikkuulauta kotikeittiöstä.

Täällä lisää värikollaaseja.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Valokuva- ja runotorstai Viimeinen pisara

 viimeinen pisara lakkakääpämaljasta 
 mielen täyttää kangastukset 
 maa polttaa jalkojen alla 
 huulet halkeilevat  
 ilma väreilee

kahvin tuoksu
leijailee alakerrasta
kissa lämmittää jalkojani
mieleni huoneet valtaa onni 
aurinko kimmeltää kastepisaroissa 

Syksyisestä torstaista inspiroituneena valokuva- ja runotorstain 296. haasteena on pisarat.
Pisarakuvia lisää täällä ja pisararunoja täällä.