torstai 5. maaliskuuta 2015

Ihanien naisten ilta Muurlassa

Muurlan koulun vanhempain yhdistys ry järjestää pe 6.3.2015 Ihanien naisten illan Muurlan koululla (Robintie 30) klo 18.00- 20.30. Näytteilleasettajia on lähes 50 ja tietysti myös Värjärin Puoti on mukana tapahtumassa:)) Viime vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerra, silloin yhdistys lahjoitti tuotosta 1200 euroa koulun luokkaretkien linja-autokuluihin. Tämän vuoden avustuskohteesta ei ole tiettävästi vielä tehty päätöstä, mut uskonpa sen menevän hyvään tarkoitukseen koululaisten hyväksi. Mukana olevat näytteilleasettajat ja myyjät antavat kukin yhden arpajaisvoiton illan kohokohtaan, arpajaisiin. Värjärin Puoti lahjoittaa arpajaisiin kevään uutta mallistoa olevat virkatut Hiirenkorvalla korvakorut.
Tapahtuma tarjoaa monenlaista nähtävää, koettavaa ja miksei myös ostettavaakin kotiinviemisiksi. Itse lähden mukaan Hoitava villa-teemalla. mukana ranteenlämmittimiä, unisukkia, varpaanvälivillaa ja tietysti ihanaa väriterapiaa tarjoavia luonnonväreillä värjättyjä villalankoja.
Kaikki ranteenlämmittimet keltaisia lukuunottamatta, olen kutonut Ylistaron kehräämön koirankarvalangasta (1/3 koirankarvaa 2/3 suomenlampaanvillaa), keltaiset keltasauramolla värjätyt Virtain Villan 100 % suomenlampaan villasta. Moni kärsii nivel- ja lihaskivuista, suunnittelemani Sudenkorento ranteenlämmittimet on oiva apu helpottamaan ranteen kiputiloja. Perimätiedon mukaan ja myös tutkitusti villa ja koirankarva lievittävät kipua. Tästä pääset tutustumaan Pohjoisen villasta hyvinvointia 2012-2014 hankkeen tutkimuksiin. Hoitava Villa (HoiVi)-hanke on käynnistynyt jo vuonna 2002 ja reilussa vuosikymmenessä se on laajentunut merkittäväksi tutkimus- ja tuotekehitysprojektiksi. Olen mielenkiinnolla seurannut hankkeen kehittymistä. Saatujen tutkimustulosten ja omien kokemusteni myötä olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei meidän kannata pilata hyvää luonnonmateriaalia, suomenlampaanvillaa, lisäämällä siihen tekokuituja tai käsittelemällä sitä niin, että se menettää kaiken luonnollisen villarasvansa, lanoliinin.

Ihanien naisten illassa varmaan moni on kiinnostunut myös kasvivärien käytöstä hiustenvärjäyksessä. Kasvivärjäys sopii erinomaisesti hiusten värjäämiseen. Itse en ole aiheeseen kovinkaan paljoa perehtynyt, mutta olen huomannut viime vuosina myös Suomeen perustetun jo useampiakin kampaamoja, joissa on mahdollista värjäyttää hiuksensa kasviväreillä. Kotivärjäykseen tuotteita voi ostaa verkkokaupoista tai hyvin varustetuista tavarataloista. Tässäkin asiassa tulemme hieman jälkijunassa, maailmalla näitä ekokampaamoja on ollut jo huomattavasti pidempään. Olen aiemmin kestovärjännyt hiuksiani synteettisillä hiusväreillä, lopetin värjäämisen noin neljä vuotta sitten sen aiheuttaman ihon ärsytyksen vuoksi. Nyt pitkät hiukseni ovat palautuneet täysin luonnolliseen väriinsä, joten aion kesällä kokeilla niiden värjäämistä kasviväreillä. Koska asia on minulle ajankohtainen, istahdin maanantaina (9.3.2015) katselemaan yleltä MOT:in juttua hiustenvärjäyksestä. Jos et sattunut näkemään sitä, niin ohjelma on katseltavissa viel huhtukuun alkuun asti Areenassa. Tästä pääset tutustumaan 13 tylyyn faktaan synteettisistä hiusväreistä. Verkosta löytyy myös erittäin hyviä juttuja synteettisten väriaineiden turvallisemmasta käytöstä, niitäkin kannattaa käydä lukemassa, etteivät kaikki synteettiset hiusvärit joutuisi "mustallelistalle" ihan aiheetta. Omakohtaisesti olen kuitenkin päätynyt luopumaan synteetisesti valmistettujen värien käytöstä myös hiusteni värjäämisessä. Ekokampaaja Arja Kuuri-Riutan blogissa Matkalla ekoon on monia hyviä juttuja hiusten kasvivärjäysestä, tästä pääset postaukseen, missä perusjuttua kasvivärien käytöstä kuvien kera.

Värjään villalangat ja neulahuovutukseen soveltuvan villan luonnonväreillä mahdollisimman ekologisia värjäystapoja noudattaen. Kerron mielelläni luonnonväreillä värjäämisestä siitä kiinnostuneille. 
Olen koonnut joitakin Värjärin Puodin tuotteita blogini Puikoilla väsättyä ja Virkkuukoukulla tehtyä sivuille. Luonnonväreillä värjäämisestä kirjoitan omia sivuja prosessinomaisesti, siis sivut eivät ole millään muotoa valmiit, vaan täydentyvät pikku hiljaa sitä mukaan kun ehdin niitä kirjoitella. 
  
Tervetuloa tutustumaan Värjärin Puodin värimaailmaan:))

perjantai 27. helmikuuta 2015

Kevät innostaa myös virkkaamaan

Hiirenkorvia odotellessa on mukavaa suunnitella uusia korvakorumalleja ja aivan kuin itsestään silmäni osui heti lankakaapin avattuani Anchoran ohueen kevään vihreään puuvillalankaan. Siitä oli ihan pakko virkata nämä kevään ensimäiset korvakorut. Korviksiin niin hyvin sopiva virkattu hellehattu on myös omaa mallistoani, joka sai viime kesänä hyvän vastaanoton. 
 Toki koukulle pääsi sitten muitakin ihania kevään värejä:))
Vielä ei kannata ihan lapasiakaan unohtaa, aamuisin on kovin vilakkaa, joten mielellään lämpimät lapset käteen vetää. Sitruunaperhoset kuitenkin jo enteilevät kevään saapumista. Perhosmalli löytyi minulle niin rakkaasta Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia, 1953 WSOY. 
 
Tulppaanikimppu innosti minut suunnittelemaan nämä ranteen lämmittimet. Itse oikeutetusti ne saivat nimekseen Tulppaanien aikaan! Langan olen värjännyt mäkikuismalla. Seuraavassa parissa aion kokeilla kukkavarren ja kukan oikeiden silmukoiden kutomista takareunasta, uskonpa sen sopivan malliin hyvin. 
Nämä Kielonlehdiksi nimeämäni rannekkeet olen kutonut sienillä värjätystä langasta. Mukana väriliemessä oli kitkerälahokkaita, purppuravalmuskoja ja hiukan myös verihelttaseitikin lakkeja. Ihastuin pitsimalliin kutoessani unisukkia, ihan pakko oli tehdä muutamia ranteen lämmittimiä samalla mallilla. 

Hyvää helmikuun viimeistä viikonvaihdetta, eikö vain olekin mukavaa toivottaa jo maaliskuu tervetulleeksi!



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Valokuvatorstain 365. haaste Katve

 
Moni hakee katvetta sinitaivaalta porottavalta auringolta. Kieltämättä viimeaikoina aurinkoa ei ole liiemmin näkynyt. Lauantaiaamu valkeni harmaana, räntäsateisena, joten oli mitä parahin ajankohta suunnata Turkuun Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan. Tähän aikaan siellä ovat kukassa monet trooppisetlajit, puut ja pensaat kypsyttävät hedelmiään. Astu tästä sisään kasvihuonekierrokselle, se piristää kummasti mieltä vesisateen ropistessa ikkunaan:))

Korallimedinillat (Medinilla magnifica) kukkivat parhaillaan ruusunpunaisina vesialtaan ympärillä. Medinillan tummanvihreät suuret lehdet antavat sopivasti katveen lehtihangasta kasvavalle suurelle kukkatertulle. Medinilla pitää kosteasta kasvuympäristöstä, joten ei ihme, että se viihtyy näin hyvin talvipuutarhassa.
 Terveisiä liitukaudelta:)

Täältä löytyy lisää katvetta.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Ei ihan pelkkää potaskaa

Harmikseni Suolahden Terva Oy:n tervakanisterin etiketti on aikojen saatossa pahoin revennyt. Etiketissä on ollut kuva tervanpoltosta perinteisessä tervahaudassa ja vakuus 1. luokan tervasta. Hyvää terva on ollutkin, sillä olen tervannut niin tukkireen kuin suksenikin monen monituista vuotta. Lie EU vaikuttanut siihenkin, ettei Suolahdella enää tervaa valmisteta.
Toivekkaana isäntä tervasi eilen sukseni. Tänään ei kuitenkaan hangille päästy, koko päivän pilvet roikkuivat matalalla, tihuutti. Terva saa kuivua varmaan useamman päivän, aivan kuten hiihtosukkanikin muurinpäällä, hangille ei ole mitään asiaa. Pelkäänpä pahoin, et saan viedä sukseni tältä keväältä jo varastoon. 
 
Kosteus tunkee sisälle asti, joten virittelen tulen takkaan heti aamusta. Viikolla olemme polttaneet pelkästään koivua saadakseni tuhkaa koivuntuhkalipeää varten. Sen lisäksi, että koivu on erinomainen polttopuu, sen tuhkaa voi hyödyntää monella tapaa. Kansanparantajat ovat käyttäneet tuhkaa monien sairauksien hoidossa ja edelleenkin koivuntuhkauutetta käytetään esim. elimistön happo-emästasapainon tasapainottamiseen. Ruuanvalmistuksessa sillä on voitu korvata ruokasooda vaikkapa piparkakkutaikinassa. Monen mielestä sen aidon ja oikean lipeäkalan valmistus vaatii juuri koivuntuhkasta keitettyä potaskaa. Kasvimaalle ja nurmikolle on perinteisesti kevättalvella ripoteltu tuhkaa, lumen sulamisen jouduttamiseksi ja ennen kaikkea maan kalkitsemiseksi. Koivuntuhka sisältää kasveille monia tärkeitä ravinteita typpeä ja hiiltä lukuunottamatta, joten se parantaa maan ravinnepitoisuutta tehokkaasti ja luonnonmukaisesti. Sille, joka haluaa päästä eroon sammaleesta, tuhkalipeä on oiva apu. Saippuanteosta kotioloissa on nykyisin tullut jälleen kovin suosittua. Itse käytän villanpesussa Marseillen-saippuaa. Ja kuinka valkoista entisaikaan valkopyykki olikaan, kun se keitettiin pesun jälkeen lipeävedessä. Moninaisia ovat siis tuhkan käyttötarkoitukset. 
Talvi on taittumassa, Värjärin on aika alkaa valmistella kevään ensimmäisiä värjäyksiä. Tänään on vuorossa koivuntuhkalipeän valmistus. Tuhkakiloa kohti käytän ämpärillisen (8-10 l) kuumaa vettä. Kaadan veden tuhkan päälle varovasti, ettei kovasti pöllyä. Sekoitan hyvin ja annan seisoa rauhassa muutaman päivän, jolloin tuhka painuu pohjalle. Syntynyt kirkas liemi (lipeäliemi) on kaadettava varovasti kannelliseen astiaan mahdollisia roiskeita varoen, koska emäksisenä se on syövyttävää. Astia on merkittävä selvästi "pääkallolla", ettei sitä kukaan käytä erehdyksessä mihinkään muuhun tarkoitukseen tai vaikkapa mene juomaan!

Olet varmaan huomannut, et luonnonväreillä värjääminen ei ole ihan hätähousun hommia, monia asioita pitää valmistella jo hyvissä ajoin ennen varsinaista värjäämistä. Kuvassa kilo kaksi vuotta kuivuneita korpipaatsaman kuoria, nyt niiden on aika päästä muhimaan tuhkalipeällä terästettyyn veteen muutamaksi viikoksi.
Jos oikein tarkkaa katsoo, niin voi nähdä lastujen päällä pH-liuskan. pH 10.  Pieni loraus liotusveteen viime kesänä keittämääni koivuntuhkalipeää sai sen aikaan. Ilmojen lämmittyä huhti-toukokuussa virittelen tulet taas väripatojen alle:))
Ystäväni ilahdutti tuomalla helmililjoja laskiaistiistaina ja isäntä eilen kimpulla keltaisia narsisseja:))

Mukavaa viikonvaihdetta itsekullekin, 
meillä autonnokka suunnataan kohti Ruissalon kasvitieteellistä puutarhaa lauantaina.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Tötteröpullat Värjärin tapaan

laskiaistiistain herkuksi. Eilinen ihana auringonpaiste vaihtui harmaaseen tuuliseen päivään, ei mitään asiaa suksille tai kelkkamäkeen, siksi oli hyvää aikaa ryhtyä leipomaan iltaa varten. Viime viikolla etsiessäni laskiaispullareseptejä löysin tieni Pieni ihana -blogiin, missä laskiaispullat oli laitettu tuuttiin. Pullat näyttivät niin herkullisilta ja toivat mieleeni mukavia muistoja Kärjen leipomon herkkusarvista eli "höttöpullista", kuten itse niitä nimitän ihanan pehmeän täytteen vuoksi. Niitä on pakko saada aina Lieksassa käydessä. Oikeastaan leipomo on nykyisin nimeltään Lieksan leipomo, mut minulle ja monelle muulle se on aina Kärjen leipomo. Piti ihan käydä kurkkaamassa olisko leipomon sivuilla kuvaa heidän herkkusarvistaan. Eipä ollut, mut löysin hyvän kuvan Way.fi sivuilta, heidän ottamassaan kuvassa näkyy rakastamani "höttöpullat" keskimmäisellä hyllyllä ihan oikeassa reunassa.Nam:))
Siis eipä muuta kuin pullataikinaa vaivaamaan (teen edelleen taikinan aina käsin vaivaamalla). Sillä aikaa kun taikina kohosi, taiteilin kymmenen tötteröä. Pieni ihana-blogin pitäjä on kondiittori, joten kurkin välillä oikein ammattilaisen ohjeita pullien tekoon. Tötteröä varten tarvitaan noin 40 cm pätkä alumiinifoliota kolmin kerroin taitettuna. Olin jo tehnyt kaikki tarvitsemani tötteröt, kun taas kerran pähkin sitä, onko väliä kummanpuolen foliosta laittaa ruokaa vasten. Asia piti tarkistaa netistä, ja mikä helpotus, ei ole kuulema mitään väliä, huoh!
Foliot neuvottiin öljyämään, jotta pullat irtoaisivat niistä helpommin. Niinpä lorautin lautaselle rypsiöljyä ja kiepautin nopeasti tötterön siinä ympäri ennen taikinapötkön rullausta. Rullaus kävi nopeasti pöytää vasten. Pötkön pään painoin litteäksi, jotta sain taikinan tiiviisti folion päähän ja ei muuta kuin rullaamaan taikinapötköä foliotuutin ympärille katsoen, et pötkö menee hivenen aina edellisen kierroksen päälle. 
Hyvältä näyttää. Tötteröt saavat nousta viel hetken leivinliinan alla ennen paistoa.
Ohjeessa neuvottiin paistamaan tötteröt 180°C 12-14 min. Tavallisesti olen paistanut pikkupullat korkeammassa lämmössä, joten päätin kerrankin noudattaa ohjetta. Hyvä niin, koska tötteröt paistuivat matalammassa lämmössä kauniimman värisiksi ja eivät olleet lainkaan niin kuivia mitä pullani tavallisesti ovat:)) 
  
Pullien jäähdyttyä poistin foliot, ne irtosivat todella helposti ja pullatötteröt pysyivät ehjinä. Rakastan mansikkahilloa laskiaispullissa, mantelimassa ei ole mun juttuni. Isännän nopea hilloresepti on seuraavanlainen: pakastimesta mansikoita ja ne sekoitetaan kaupan mansikkahilloon. Näin saadaan marjaisa hyvin säilyvä hillo ja nopeasti! Ei muuta kuin isännän valmistamaa mansikkahilloa runsaasti tötteröön ja pari lusikallista kermavaahtoa tulpaksi. 
Tein pullataikinan tavis vehnäjauhoista, joten isäntä ei niitä voi syödä. Siispä leivoin hänelle gluteiinittoman ja laktoosittoman suklaakakun lumikinoksineen. 
Tässäpä tarjolla tötteröpullia laskiaisillan iloksi värjärin tapaan, olkaa hyvä:))



sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laskiaismäki hakusessa

Aamu valkeni kirkkaana, yöllä ollut pikkupakkanen takaisi hankikannon perinteisiimme kuuluvaan mäenlaskuun laskiaissunnuntaina. Aamupalalla aprikoimme, mistä mahtaisimme löytää viel senverran lunta, et voisimme laskea mäkeä vesikelkalla. Olen monta vuotta toivonut saavani vesikelkan ja nyt viikolla sellaisen sain. Olen kelkastani niin onnellinen, et innolla pakkasin siihen sukseni ja suunnistimme isännän ja Helmin kanssa jokiahteille. On se kumma, et mäkeen pitää päästä vaikka lapset ovat jo aikaisia. Toisaalta emme halua päästää mäenlaskutaitoja ruostumaan vastaisen varalta;)

Talvella vesikelkka on ollut oiva apu maatilan töissä. Raskaiden lastien kantaminen liukkaalla säällä oli hankalaa ja siksi kelkka oli verraton apuväline veden kannossa ja myös heinien- ja polttopuiden noudossa. Meillä maitotongat vietiin talviaikaan vesikelkalla Suntinportin maitolaiturille. Kun vesikelkkaa ei tarvittu talontöissä, niin lapset saivat ottaa sen mäenlaskuun. 
Tähän rinteeseen ei ole kelkalla asiaa. 
 Niin kutsuvalta joki näytti, että päätin käydä alhaalla sillalla.
 
Kelkka oli parasta jättää mäenpäälle. Suksilla olin yhdessä hujauksessa sillalla. Helmi tuskin pysyi kannoilla!
 Hiihtelimme jokiahteilla etsien sopivaa mäenlaskupaikkaa. Kalliot ovat jo lähes sulina, tänä vuonna ei näytä tulevan edes kovin isoja jääpuikkojakaan.
Vihdoinkin löysimme Helmin kanssa oivan mäenlakupaikan joelle jyrkästi viettävältä heinapellolta. 
Ja kaikkein hauskinta oli se, että mäkeä tuli laskemaan myös lähellä asuvia lapsia eikä pelkästään meitä lapsekkaita ikinuoria. Olisin niin toivonut myös omien nuorteni ehtivän laskiaismäkeen kanssamme, ehkä taas sitten ensi vuonna... 
Aikamme laskettuamme päätimme lähteä viel tarkistamaan metsän toisella puolen olevan mäen lumitilanteen. Metsätiellä ei ole oikestaan koko talvena ollut paljoa lunta, joten sain kiskoa kelkkaa perässäni sulassa maassa. Isäntä oli aamulla katsellut, kun laitoin viikolla kutomistani lapasista kuvia Puikoilla väsättyä sivulle. Ilmeisesti siitä oli jäänyt hänelle alitajuntaan jokin muistuma, koska hän alkoi joenvartta kulkiessamme puhumaan evakkomatkoista ja Vuoksenrannasta. Kovin vaan on tyhjä vesikelkkani ollakseni evakkomatkalla! 

Taas kerran kannatti nähdä hieman vaivaa, niin huikaisevan kaunis näkymä avautui mäenpäältä joelle
Tänne suuntaamme laskiaistiistaina suksemme ja kelkkamme, jos suinkin viel on lunta:))

perjantai 13. helmikuuta 2015

Uudenkaupungin kukkamessut

haastaa kirjoittamaan  Puutarhani on linnani teemalla omasta puutarhasta seuraavin saate sanoin: 
"Puutarhani on linnani - kuvastaa tämän hetken tarvetta luoda puutarhasta juuri omaa elämäntapaa korostava kokonaisuus, helppohoitoinen ja samalla hyödyllinen. Yksi tuo metsän parvekkeelle, toinen panostaa yrtteihin, kolmas hakee tuoksuja ja tunteita. Kukkamessuilla keskitytään tänä vuonna pohtimaan millainen puutarha sopii juuri Sinulle!
Oletko jo löytänyt oman juttusi, vai etsitkö uusia ideoita? Millainen puutarha on sinun linnasi? Vastaa tai linkitä blogisi kuvan kommentteihin helmikuun aikana ja olet mukana perhelippupaketin arvonnassa!"
Minifarmi & Kukkamessut pidetään Uudessakaupungissa 23.- 24.5.2015.


Oma Puutarha linnani löytyy lapsuudenkotini vanhan navetan raunioista. Se on puutarha puutarhassa, aivan oma maailmansa, suojassa tuulilta ja ohikulkijoiden katseilta.

Toukokuussa kunnostaessani kasvupetejä saan jo nauttia vuorenkilven kukinnasta, 
ei mene kauaakaan, kun morsingot (Isatis tinctoria) kohottavat keltaiset kukintonsa kohti aurinkoa. Muurit tarjoavat oivan esteen morsingon siemenien leviämiselle, siksi annan sen kukkia ainoastaan muurin sisällä siemenien saamiseksi seuraavan vuoden istutuksia varten, en pellolla, missä kasvatan isompia määriä morsinkoa sinisen värin lähteeksi.
Väripadat porisevat lähes koko kesän. 
Patojen äärellä puuhaillessa voi samalla nauttia rauniopuutarhan rehevästä kasvusta, nyppäistä salaatinlehden suuhunsa ja miksei myös perkaisi rikkaruohon sieltä toisen täältä;)
Myös linnanherra osallistuu puutarhanhoitoon. Ruohonleikkuun jälkeen pikkuiset morsingon- ja väritatarentaimet saavat hellästi ruohokatteen juurilleen. Näin ne selviävät paremmin mahdollisen kuivan kauden yli linnanväen vieraillessa toisessa läänissä olevilla tiluksillaan.
Uskollinen vahtikoira paikoillaan. Tällä erää tarkkaillaan pikkupääskysten lentoharjoitusten sujumista.
Onneksi isäni hoksasi aikoinaan jättää pääskysille lentoaukon tallinpäätyyn rakentamaansa ikkunaan. Ylälaudan päällä pääskynpojat istuvat ja pyrähtävät välillä koettamaan siipiensä kantavuutta. Niitä on mukavaa seurata omien puuhien lomassa. Kuvassa väritatar (Persicaria tinctoria). 
Juhannuskesän rehevää kasvua. Värjäri on rauhoittunut juhannuksen viettoon ja piisi lämpiää vuorostaan ruuanlaittoa varten:)
Mantsuriankärhö (Clematis mandschurica) peittää alleen pian ikkunan, ensi kesänä on aika rakentaa tukisäleikkö ikkunan ympärille. Mitä kaikkea muuta kivaa taas tuleekaan puuhailtua, sen aika näyttää. 

Toivottavasti viihdyit vierailulla rauniolinnassani:))