perjantai 22. toukokuuta 2015

Mini potagerini

Ihmeellistä, tänään paistoi aurinko lähes koko päivän! Viikon odottelun jälkeen pääsin haraamaan pikkuriikkisen potagerini. Potagerini kasvivalikoimiin kuuluu yrttejä, vihanneksia, värikasveja ja perinteisiä perennoja. Saksankirveli (Myrrhis odorata) on talvehtinut hyvin, kuten myös taka-alalla punaherukkapensaan edessä kasvava ruohosipuli (Allium schoenoprasum) ja mäkimeirami (Origanum vulgare). Kuvan oikeassa laidassa näkyy hiukan vanhaa keltasauramopenkkiä. Tänään kylvin lisää keltasauramoa (Anthemis tinctoria) ja tiikerikaunosilmää (Coreopsis tinctoria). Molemmat ovat erittäin hyviä värikasveja. Maa on vielä melko kylmää, silti laitoin jo hieman hernettä ja pensaspapuakin istukassipulien lisäksi. 
Varhaisperunaa (Timo) laitoimme peräti kolme parin metrin penkkiä!

Sunnuntaina olen menossa Uudenkaupungin kukkamessuille. Olen mukana puutarha-aiheisessa paneelissa, missä raotan ovea salaiseen Rauniopuutarhaani. Jos osut paikalle, niin tule ihmeessä moikkaamaan:))
On sadepäivistä ollut sentään jotain hyötyäkin, sadetta pidellessä on ollut aikaa virkata kukkamessujen teemaan sopivia kaulakoruja.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vanhan perennapenkin kunnostaminen

Meille riittää joka kevääksi aina yhden vanhan perennapenkin kunnostaminen muiden kevättöiden ohella. Tänä keväänä vuorossa on pihatien oikealla puolella oleva penkki, toinen puoli saa odottaa vielä vuoroaan. Eilen jo postasin Wiurilan kartanosta lähtöisin olevien pensasruusujen kasvupedin katteenlaitosta. Wiurilassa on muuten mahtavat ruusu-, atsalea- ja alppiruusupuistot, taas tulevana kesänäkin sinne järjestetään ainakin pääkaupunkiseudulta ryhmämatkoja.

Perennapenkin toisessa päässä, lähinnä heinäseipäistä tehtyä aitaa kasvaa kolme isoa lapinnauhusta (Ligularia Hietala). Olen jakanut nauhukset kolme vuotta sitten, kun isäntä kaivoi penkin taakse saostuskentän. Nyt annan nauhusten olla rauhassa, koska ne eivät pidä turhasta jakamisesta tai kasvupaikan siirtämisestä. Sen sijaan siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on ehdottomasti jaettava. Oppaiden mukaan siperiankurjenmiekkaa suositellaan jaettavaksi vasta syyskesästä, mutta itse olen jakanut juurakot aina keväisin. Kyseessä on kestävä ja sitkeä perenna, mikä ei aseta kovinkaan suuria vaatimuksia hoitonsa tai kasvuolosuhteidensa puolesta kukkiakseen kauniisti. Siis täydellinen perenna kukkapenkkiini:)) 
Muutamia valkokukkaisia varjoliljojakin (Lilium martagon album) oli innostunut kasvamaan kurjenmiekkojen seassa, joten ne piti aluksi pelastaa. Varjolilja on mielestäni kaunein lilja mitä tiedän. Ei siis ihme, että Maatiainen ry on nimennyt sen vuoden 2015 maatiaiskasviksi. Viime vuosina varjoliljojeni kiusana on ollut liljakukon toukat. Maatiaisen sivustolla kehoitettiin kasvattamaan liljoja pienissä ryhmissä, jopa yksitellen, liljakukkojen tuhojen välttämiseksi. Tästä neuvosta kyl otan vaarin, koska yksittäinkin kasvavana varjolilja on todella näyttävä. 
Isosta kurjenmiekkajuurakosta riittää jakotaimia kymmenittäin. Pari isompaa juurakkoa laitoin kompostin lähellä olevaan varapenkkiin satunnaisia taimentarvitsijoita varten. 
Perennapenkkien uusimisessa kuluu melkoisesti multaa, onneksi sitä löytyy omasta aumakompostista riittämiin.

Isäntä oli löytänyt kirppikselta vanhan hyvän haran, johon hän laittoi uuden varren hieman käyrästä kelo-oksasta. Varsi on hyvin käteen sopiva ja kuviointinsa ansiosta pysyy saven liukastamanakin hyvin otteessa. Olen kovin tyytyväinen uuteen haraani, myös nauhukset kiittävät päästessään rikkakasveista eroon:))
Seuraavaksi nostimme ylös keltapäivänliljat eli sitruunaliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus). Tieteellisen nimensä mukaisesti niiden sitruunankeltaiset kukat kukkivat vain lyhyen aikaa (Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran"), nuppuviuhkosta avautuu uusia aina kuihtuneiden tilalle. Keltaliljan kukkanuput ovat syötäviä eli niitä voi aivan hyvin lisätä kasviskeittoon. Myös keltapäivänlilja on erittäin vanha ja helppohoitoinen perenna ja kuuluu ehdottomasti oman perinnepihani kasvivalikoimaan. Keltaliljan tuoksu on huumaava, joten se on myös mitä parahin perenna tuoksupuutarhaan. 

Sillä aikaan kun jaoin juurakoita ja yritin puhdistaa niistä tarkoin kaikki rikkakasvien juuret, isäntä valmisti uuden kasvupedin penkkiin. Nurmikon ja penkin rajaaminen katekankaalla, karkeaa puuhaketta alimmaiseksi, päälle muhevaa hevosenlantakompostia.
Helmin tehtävänä oli taas kerran toimia ylimpänä laadunvalvojana, ettei vaan emäntä kelpuuta mitään vaurioituneita jakotaimia istutuksiin!
Eilen moni arveli Helmin kaivavan katteeksi joutuneen makuualustansa ylös. Tarkasti Helmi nuuhki ruusupenkkiä, mut kaivuuhommiin ei ryhtynyt. Oiskohan asiaan vaikuttanut se, et juttelin Helmille Heimon nukkuvan ruusujen alla ja nyt hänen vihreä peittonsa lämmittää Heimoa, minun niin rakasta mustaa orhiani. 
 
Iltapäivällä taas vaihteeksi saimme vettä niskaamme, joten aherruksemme palkaksi päätimme lähteä syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, Kiinanmuuriin. Olemme etsineet viime viikolla toimintansa lopettaneen kasvisravintolan tilalle jotain uutta ruokapaikkaa. Ehdimme käydä 30 vuotta Krassissa ja nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaisessa, taidammepa käydä jatkossakin, ehkei kuitenkaan seraavia 30 vuotta;) 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Ruusupensaille uusi kate, mutta tykkäävätkö madot siitä?


Kukaan ei varmaan tykkää kitkeä piikkisten pensaiden juurilta rikkakasveja.  Pohdin kunnostaessani ruusupenkkiä miten torjua rikkakasveja niin, et itse pääsisi helpommalla, kasvit, maan madot sekä muut pieneliöt viihtyisivät?  Ruusupensaille paras olisi riittävän paksu eloperäinen kate, mutta jos juolavehnä on jo ehtinyt valtaamaan pensaiden juurialueen kuten omassa penkissäni, niin silloin se ei enää yksin riitä. Katekankaita käytettäessä pitäisi ottaa huomioon se, että kun eloperäiset ainekset melko nopeasti hajoavat myös kasvupedin humus häviää. Kasvupeti säilyy elävänä ja kasvuvoimaisena, kun siihen lisätään säännöllisesti eloperäistä ainesta matojen ja maan pieneliöiden ravinnoksi. Jotta ruusupensaille eloperäisen katteen lisääminen olisi mahdollisimman helppoa, käytännöllisintä olisi käyttää vain ohutta suojakatetta rikkakasvien torjumiseksi. 

Ennen uuden suojakatteen laittoa käänsimme isännän kanssa ruusupenkin ja poistimme mahdoillisimman paljon juolavehnänjuuria. Kasvuvoimaksi lisäsimme pari kottikärryllistä kompostimultaa pari vuotta tekeytyneestä aumakompostista, jonka tekemisestä olen aiemmin kertonut täällä.  
Ruusupensaat saivat uudeksi katteeksi viimeksi Helmin makuualustana olleen puuvillaisen päiväpeiton ja muotoon ommellun trikoolakanan. Jotta kankaat pysyisivät ohuen kuorikatteen alla hyvin paikoillaan, niiden päälle laitettiin  ohut kerros hiekkaa. 


Kuorihake on haketettu keväällä leikatuista pensaista ja tuoksuvatukoista. Suojakankaan ansiosta kuorikatetta tarvitaan vain parin sentin kerros pitämään pensaiden alustat siistin näköisinä. Luulisi katteen olevan suht helppoa nostaa syrjään kompostimullan lisäämistä varten kasvupetiin taas ensi keväänä. Mutta viihtyvätkö madot vihreän päiväpeiton alla?

Helmi ei ainakaan ollut yhtään  tyytyväinen, kun hänen käyttämänsä päiväpeitto haudattiin ruusupenkkiin!






sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Virkkuuksia sadepäivien iloksi

Uusissa seikkailuissaan Saapasjalkakissa suunnittelee painivansa leijonien kanssa, joten mitä muutakaan Hän voisi laittaa jalkaansa kuin gladiaattorisandaalit!


Poikkesin viikolla pitelemään sadetta kirjastoon ja bongasin uutuushyllystä tämän ihastuttavan virkkauskirjan, Vita Apala, 2015, Pienet töppöset 30 muodikasta virkkausmallia vauvoille 0-12 kk. Kustannusosakeyhtiö Nemo. ISBN 978-952-240-277-6. Kirjasta innostuneena tutkin hieman lisää netistä Apalan virkkausmalleja. Malleja löytyy mm Ravelysta ja Etsysta, osa maksullisia osa ilmaisia. Tästä pääset Vita Apalan Mon Petit Violon sivustolle, mistä löytyy toinen toistaankin ihastuttavampia malleja. Virkkaaminen on niin innostavaa!
Gladiaattorisandaalien lisäksi minun piti tietty virkata jotain myös Pikku Prinsessoille. Näitä balettitossuja en voinut vastustaa, joten tein heti kahdet, toiset pikkuballeriinalle ja toiset hivenen isommalle balleriinalle:))
Nyt vain pitäisi saada vauvavieraita, et pääsisin testaamaan miten tossut pysyvät pikkuisten jalassa:)

Toki vähän isommille tytöillekin pitää jotain kaunista välillä virkata. Uusimmassa kaulakorumallissa hymyilevät päivänkakkarat ja korvakoruissa 
 kukkivat vuokot:))

torstai 30. huhtikuuta 2015

Kuplivaa Vappua!

 

Valokuvatorstain 366. haasteena kupla
Täältä löydät lisää kuplia.

Iloisen kuplivaa Vappua Sinulle:))

Tylsän Mörököllin ilahdutus

Aamuisella postinhakureissulla nappasin kuvan idänsinililjoista, jotka saivat illalla lumipeitteen. Kylmä viima pakotti kietoutumaan tiukemmin toppatakkiin ja sormet jäätyivät hetkessä kuvia ottaessani. Scillat sen sijaan eivät näyttäneet lainkaan kärsineen saamastaan lumikasteesta!
Postilaatikon avatessani ilostuin kovin huomatessani saaneeni paketin Tylsältä Mörökölliltä. Hän haastoi minut jo ennen pääsiäistä Ilahdutus-haasteeseen ja sain nyt häneltä palkinnoksi osallistumisestani todella mieluisan paketin: kauniin perhoskortin kera pussilliset harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) ja himalajanvuokon (Anemone rivualis) siemeniä sekä muutaman jouluruusun taimen. Rakastan vuokkoja, joten oli todella mukavaa saada himalajanvuokon siemeniä. Käenkukat sopivat hyvin vanhojen pihapiirien perennavalikoimaan. Joskus pihastamme löytyi mäkitervakkoa, nyt kanta on taantunut harmikseni. Palavarakkaus on onneksi viihtynyt. Harmaakäenkukkaa en ole aiemmin yrittänyt kasvattaa, nyt ajattelin kylvää saamani siemenet kissojemme haudan ympärille. Talvehtiakseen harmaakäenkukka vaatii Riikosen perennakirjan mukaan havukatteen, joten paikka olisi ainakin sen puoleen sopiva, koska laitan haudalle aina talveksi sammalia ja havuja katteeksi.
Jouluruusujen kukintaa olen ihastellut TM:n blogissa, saas nähdä onnistunko kasvattamaan saamistani taimista omat jouluruusut. Tutkittuani ensin hieman Riikosen Suomalainen Perenna käsikirjaa, päädyin istuttamaan saamani taimet takapihalle lehtikompostilla kuohkeutettuun loivaan kohopenkkiin, koska kirjan mukaan jouluruusu ei siedä kuivuutta pitkiä aikoja. Kesällä penkki jää ison lehtikuusen ja koivujen suomaan varjoon, joten siinä riittää kosteutta kuivempinakin aikoina. 

Eilisen lumisateen harmituksesta ei ole enää tietoakaan, aurinkokin on alkanut paistamaan
kiitos Tylsä Mörökölli:))




tiistai 28. huhtikuuta 2015

Värikollaasi 228 LÄMMIN

Lämmin kevätpäivä houkutteli puuhastelemaan pihamaalle. Itseni tavoin jättipoimulehti (Alchemilla mollis) hikoili aurongonpaisteessa. Nautimme lämmöstä ja vuokkojen kukinnasta maistellessamme isännän tekemää simaa pihakeinussa, Hetkisen keinussa istuttuaan Helmin piti siirtyä keinun alle varjoon:)) 

Täältä löydät lisää lämpimiä värikollaaseja.