lauantai 18. huhtikuuta 2015

Virkatut kukkakranssit Ugin kukkamessuille ja ilahdutus haaste

Osallistuin helmikuussa Uudenkaupungin kukkamessujen järjestämään haasteeseen Puutarhani on linnani ja ilokseni sain palkinnoksi messuliput toukokuussa (23.5.-24.5. 2015) oleville messuille:))
Saas nähdä mihin olen taas kerran pääni pistänyt, koska lupauduin osallistumaan myös messuilla järjestettävään puutarhabloggaajien paneeliin! Hiukan jänskättää, mutta päätin, et rohkea rokan syö ja olenhan saanut niin hyvää palutetta rauniopuutarhastani, joten ehkäpä siitä ollaan kiinnostuneita myös messuilla.  Olen sommitellut muutamia kukkakranssimalleja, joita olis tarkoitus ottaa myös messuille mukaan. Halusin kuvata tekemäni kranssit luonnon valkovuokkojen kanssa, kotipihalla valkovuokot eivät ole viel kukassa, joten niitä piti lähteä etsimään muualta. 
 
Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli lähtemään kuvausretkelle Wiurilan kartanon maille. Parhaillaan kartanon ympäristössä kukkii valtoimenaan idänsinililja (Scilla siberica). Puistossa on useiden aarien alueita yhtenä sinisenä mattona, huikaisevan kaunis näky!
Huhti-toukokuussa myös sini- ja valkovuokot kukkivat valtoimenaan runsaspuisessa puistikossa. Vielä tänään sain hakemalla hakea valkovuokkoja kuvausrekvisiitaksi. 


 Täältä, Virkkuukoukulla tehtyä sivulta, löydät lisää kukkakransseja. 
Olisi mukava kuulla, mikä niistä on Sinun suosikkisi:))


Sain jonkin aikaa sitten Tylsän Mörököllin blogista Ilahdutus haasteen, johon lupailin vastata pääsiäisen jälkeen...no parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavassa haasteen säännöt:
Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, alla olevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa! Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä! Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.
Jatkan haastetta Innalle Mummin matkassa-blogiin
ps mul olis jo takataskus Sinulle yksi ilahdutus;)


Aurinkoista sunnuntaita:))


torstai 16. huhtikuuta 2015

Kerintäpäivä naapurin lampolassa

Viime viikolla olin pari päivää lajittelemassa villaa naapurin lampolassa. Mistä lie sain niin ärhäkän flunssan, et olen pysytellyt suosiolla reilun viikon kotosalla villashaalin alla kajoamatta edes läppäriin! 
Oli ihan pakko kuvata lapsuuskotini vanhat keritsimet, joilla oma äitini keritsi talomme lampaat aikoinaan. Näiden kanssa reilun 200 lampaan keritsemisessä olisi mennyt ikuisuus, onneksi homman hoiti ammattikeritsijät ja todella tehokkaasti hoitivatkin.
Virolaisten keritsijöiden työskentelyä oli ilo seurata, taitavaa ja asiallista lampaiden käsittelyä, hetkessä lammas pääsi villoistaan. 
Suurilla lammastiloilla kerinnän tulee sujua nopeasti, joten lampaiden kerintä istuvassa asennossa on paras tapa selvitä työstä joutuisasti. 
 
Kerityt uuhet odottivat käytävällä, että kaikki samassa karsinassa olevat oli saatu kerityksi, vasta sitten ne laskettiin takaisin karitsojen luokse.
Lampaiden siirroissa karsinasta toiseen käytetään paljon apuna koiria. Nämä kaverukset ovat todella hyvin koulutettuja lammaspaimenia. Hetkessä ne saivat ajettua karsinaan viimeiseksi jääneen vastahakoisen pässin muiden kanssa takaisin omaan karsinaan.
Villojen lajittelun lomassa oli mielenkiintoista seurata lampolan arkea. Maito on karitsojen ainoa ravinnon lähde kolmen viikon ikään asti. Jos uuhi saa enemmän kuin kolme karitsaa, niin ylimenevät otetaan omaan karitsakarsinaan, koska uuhen maitoa ei välttämättä riittäisi kaikille karitsoille riittävästi. Tässä karitsakarsinaan otetut saavat maitoa tuttiämpäristä. Mustanaamiota kiinnosti kamerani kovin, nopeasti sekin kuitenkin siirtyi tutille, ettei ihan ilman jäänyt;)

Keväällä lampaiden villa ei ole niin hyvälaatuista kuin laidunkauden jälkeen syyskesällä. Kehräämölle lähetettävän villan tulee olla puhdasta, kiharaista ja vähintään 4 cm pitkää. Nytkin suurin osa villasta jouduttiin hävittämään (iso valkoinen säkki). Oikeassa alareunassa vielä lajittelematonta villaa.
Parin päivän aherruksesta sain palkaksi muutaman pussillisen hyvää kuohkeaa villaa, 
mistä olen kovin tyytyväinen:))

Osallistun näillä kuvilla myös valokuvatorstain haasteeseen 364.  kuohkea. Aamulla levitetyt puhtaat oljet antavat kuohkean makuualustan lampaille, kerityn villatapulin kuohkeus ja keveys antaa lupauksen hyvälaatuisesta villasta.

Täältä löydät lisää kuohkeita kuvia!



.








sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Värikollaasi Pääsiäisen menu

Palvattua karitsaa yrttikastikkeella
uunijuureksia
saaristolaisleipää
lähdevettä

kahvi/yrttihauduke
valkosuklaakuningatarjuustokakku


Täältä löytyy lisää pääsiäisen värikollaaseja.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Valokuva- ja runotorstain haaste 362. Oma hiljaisen viikon vaellukseni

Valokuvatorstai haastaa kertomaan valokuvin ja runotorstai sanoin kuinka kunkin pääsiäisvaellus on mennyt. Kuluvaa viikkoa kutsutaan hiljentymisen viikoksi. Se ei merkitse vähempää puhetta vaan kuuntelemista. Tämän viikon aiheena ajankohtaisesti  Via Crucis -pääsiäisvaellus. Aiheen ei tarvitse olla uskonnollinen, vaan saa käyttää mielikuvitusta ja luovuutta vapaasti.
maailmalla 
moni uksi pysyy suljettuna
moni avautuu
aina ei tiedä 
mitä odotettavissa
 joillekin herkkupöytä katettuna
kaikille ei
yksi 
aina avoinna
kotiin palaavalle


Kuvat otettu viikon varrella. Tiistaina kävimme isännän kanssa Kuralan Kylämäessä nauttimassa entisaikojen kiireettömästä pääsiäistunnelmasta. Kiirastorstaina tyttäremme vei meidät kahville aivan ihastuttavaan Toiseen Keksiin. Pitkäperjantaita vietämme kotosalla. Virkatessani ovikranssin köynnöstä hiljennyin ajatuksissani pääsiäisen tapahtumiin. Kovin maallistunut on jo yhteiskuntamme, tänäänkin muutamat liikket olivat auki. Ensimmäisenä pääsiäisunnuntaina kalamarkkinat torilla ja vaalikampanjateltat pystytettynä! 

Täältä löydät lisää pääsiäisvaelluksia kuvin ja täältä sanoin


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pääsiäistunnelmia 1950- ja 60- luvuilta

Mämmin tuoksuiset terveiset Kuralan Kylämäeltä, Iso-Kohmon ehtoinen emäntä oli kattanut mämmituokkoset ja sipulinkuorilla perinteiseen tapaan värjätyt munat pääsiäispöytään. Omiin pääsiäisperinteisiini kuuluu myös munien keittäminen sipulinkuoriliemessä. Tänäkin vuonna mämmin ostan laiskuuttani valmiina vaikka viime kesänä tein jo pihakoivun tuohesta valmiiksi tuokkosetkin! Mämminkeitto on siksi aikaaviepää puuhaa, et vuosiin en ole siihen ryhtynyt. Muistan miten äitini keitti mämmin jo pari viikkoa ennen pääsiäistä ja mämmituokkoset oli ainakin viikon imeltymässä porstuan kaapin päällä. Tuskin maltoin odottaa tuota mustaa makiaa herkkua, kerman ja sokerin kera se vei kielen mennessään, niin autuaalisen hyvältä äidin tekemä mämmi maistui.
Pienelle perheelle mämmin saa keitettyä jo 3 litrasta vettä,  ½ kilosta ruismaltaita ja 750 g ruisjauhoja. Mämmi valmistetaan vaiheittain. Ensiksi kuumennetaan (mielellään teflonpintaisessa kattilassa) litra vettä lähelle kiehumispistettä. Veteen sekoitetaan 100 gr maltaita ja puuron pinnalle levitetään runsas kerros ruisjauhoja, noin 150 gr. Kattila peitetään kannella ja asetetaan lämpimään paikkaan pariksi tunniksi imeltymään. Äiti seisotti mämmikattilaa hellanperällä tai leivinuunin jälkilämmössä. Sitten puuro sotketaan huolellisesti hierimellä ja siihen lisätään ½ l kuumaa vettä sekä 100 gr maltaita ja taas lopuksi 150 gr ruisjauhoja levitetään pinnalle. Kattila asetetaan uudelleen lämpimään paikkaan imeltymään tunniksi. Tätä jatketaan aina tunnin väliajoin, kunnes vesi, maltaat ja ruisjauhot on kokonaan käytetty. Mämmin tulee säilyä imeltymisen aikana kuumana, mutta se ei saa päästä kiehumaan.  Mämminkeittoon em reseptillä kuluu näin 6 tuntia!
Lopuksi lisätään ripaus suolaa (1/4 tl) ja halutessa maun mukaan (½ rkl) hienonnettuja pomeranssinkuoria. Jotkut lisäävät myös 1 dl siirappia, mutta minusta se ei ole lainkaan välttämätöntä. Mämmi saa nyt kiehua 10 min, sitä pitää hämmentää hyvin puulastalla kiehumisen ajan. Mämmi jäähdytetään sitä koko ajan vatkaten. Lapsuudenkodissani ei ollut sähkövatkaimia, joten käsipelillä mämmiä vatkattiin. Nykyisin pääsee niin helpolla tässäkin asiassa. Kun mämmipuuro on täysin jäähtynyt se jaetaan kolmeen tuokkoseen tai paistovuokaan. Koska mämmi kuohuu paistettaessa, astioita ei saa täyttää liian täyteen. Tuokkoset paistetaan uunissa noin 3 tuntia matalassa lämmössä (120-125 astetta). Äitini mukaan mämmi on kypsää, kun tuokkosten reunat ovat kuin hienon homeen peittämät. Paistamisen jälkeen jäähtyneet mämmituokkoset säilytetään viileässä vähintään viikon ajan peitettyinä, jotta kosteus säilyy ja mämmi mehustuu. 
Lopputulos herättää monenlaisia tunteita, mämmiä joko rakastetaan tai sitä ei siedetä edes nähdä, maistamisesta puhumatakkaan. Minulle hyvin imeltynyt pehmeä mämmi on pääsiäispöydän herkku kerman ja sokerin kera.


Rakkaimpiin pääsiäiskoristeisiini kuuluu pikkuiset tiput rairuoholla. Tässä tiput lyövät leikkiä perhosten kanssa Iso-Kohmon salin ikkunalaudalla. Salista löysin yhden lempikuistanikin,
 Asparaguksen eli hienohelman.
Kuinka taas kerran pääsiäinen pääsi yllättämään. rairuhot ja oraat on idättämättä. Tänä vuonna siis mennään näillä;
 
salaateista vihreää ja kudotut pääsiäistiput
 saivat vihreällä villalla täytetyt viinilasit jaloikseen. Eiks ne korvaa rairuohon täydestä;)

Nyt vaihdan viel kapat keittiöön ja sit hakemaan Perniön lihan tehtaanmyymälästä tilaamaamme palvattua karitsaa, simsalabim, pääsiäisvalmistelut tehtynä!

torstai 26. maaliskuuta 2015

Valokuvatorstai BLACK KILLER x 2

 
Valokuvatorstain 361. haasteena MUSTA. 
Kasvihuoneen musta multa houkutteli ottamaan kuvan haasteeseen. Aihe muuttui huoneelle tullessani, kun silmäni osui seinällä riippuvaan kärpäslätkään, kuvaani pääsi lopulta kaksi mustaa.  
 Jotta tämä postaus ei ihan mustaksi muuttuisi, niin ajatellaan kesää ja kärpäsiä!
ps. olen muokannut kuvat kuvankäsittelyohjelmalla

Täältä löytyy lisää MUSTAA

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Värikollaasi 223 Pyhä

Melkoinen pähkinä taas kerran, mitä värejä liitän pyhään?
Ensiksi mieleeni nousi kirkolliset eli liturgiset värit, joita luterilaisessa kirkkovuodessa on viisi; valkoinen, vihreä, punainen, violetti (sininen) ja musta. Koska valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös kullan- ja hopeanvärejä, niin kollaasiini pääsi keramiikkataiteilija Raija Rauanheimo-Kojosen Madonna seinälaatta. Luonnonuskoissa pyhinä paikkoina pidetään esim. lehtoja, lähteitä, puita tai vaikkapa erikoisen muotoisia kiviä. Muutama viikko sitten teimme potkukelkkaretken Märyssä olevalle Pihkon kuppikivelle. Kuppikivet ovat isoja kiviä tai laakeita kalliopintoja, joissa on useita melko pyöreitä koloja, uhrikuoppia. Näihin kuoppiin tuotiin viljanjyviä kiitokseksi hyvästä sadosta. Kuppikivenpintaa peittää kaunis hopeinen jäkälä. Isännän sahapukilla oli pätkittyjä koivunrunkoja, niiden valkoisena hohtava tuohi sai minut ajattelemaan uhrilehtoja. Rakastan koivikkoja, siksipä sellainen on kasvamassa myös takapihallamme, jota isäntä on nyt hieman harventanut. Varmaan meillä jokaisella on jokin erityinen paikka, missä haluamme hetkeksi hiljentyä arjen keskellä. Minulle lapsuudenkotini ikikuusen vankka runko ja vihreä neulasseinä antaa suojaisen paikan hiljentymiselle. Vuosien varrella siitä on tullut minulle henkilökohtainen pyhä paikka.

Täältä löydät muiden haasteeseen osallistuneiden värikollaasit.