torstai 26. maaliskuuta 2015

Valokuvatorstai BLACK KILLER x 2

 
Valokuvatorstain 361. haasteena MUSTA. 
Kasvihuoneen musta multa houkutteli ottamaan kuvan haasteeseen. Aihe muuttui huoneelle tullessani, kun silmäni osui seinällä riippuvaan kärpäslätkään, kuvaani pääsi lopulta kaksi mustaa.  
 Jotta tämä postaus ei ihan mustaksi muuttuisi, niin ajatellaan kesää ja kärpäsiä!
ps. olen muokannut kuvat kuvankäsittelyohjelmalla

Täältä löytyy lisää MUSTAA

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Värikollaasi 223 Pyhä

Melkoinen pähkinä taas kerran, mitä värejä liitän pyhään?
Ensiksi mieleeni nousi kirkolliset eli liturgiset värit, joita luterilaisessa kirkkovuodessa on viisi; valkoinen, vihreä, punainen, violetti (sininen) ja musta. Koska valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös kullan- ja hopeanvärejä, niin kollaasiini pääsi keramiikkataiteilija Raija Rauanheimo-Kojosen Madonna seinälaatta. Luonnonuskoissa pyhinä paikkoina pidetään esim. lehtoja, lähteitä, puita tai vaikkapa erikoisen muotoisia kiviä. Muutama viikko sitten teimme potkukelkkaretken Märyssä olevalle Pihkon kuppikivelle. Kuppikivet ovat isoja kiviä tai laakeita kalliopintoja, joissa on useita melko pyöreitä koloja, uhrikuoppia. Näihin kuoppiin tuotiin viljanjyviä kiitokseksi hyvästä sadosta. Kuppikivenpintaa peittää kaunis hopeinen jäkälä. Isännän sahapukilla oli pätkittyjä koivunrunkoja, niiden valkoisena hohtava tuohi sai minut ajattelemaan uhrilehtoja. Rakastan koivikkoja, siksipä sellainen on kasvamassa myös takapihallamme, jota isäntä on nyt hieman harventanut. Varmaan meillä jokaisella on jokin erityinen paikka, missä haluamme hetkeksi hiljentyä arjen keskellä. Minulle lapsuudenkotini ikikuusen vankka runko ja vihreä neulasseinä antaa suojaisen paikan hiljentymiselle. Vuosien varrella siitä on tullut minulle henkilökohtainen pyhä paikka.

Täältä löydät muiden haasteeseen osallistuneiden värikollaasit.


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Auringon lomittajaa tarvittiin vain hetkisen

Varustauduimme päiväkävelylle hitsausmaskeista irroitettujen lasien kera. Jänskätimme, josko olisi niin pilvistä, ettei osittainen auringonpimenennys lainkaan näkyisi. Onneksi pelkomme oli turha ja saimme seurattua koko tapahtuman lenkkimme aikana. Myös muutama vastaantulija pääsi kanssamme nauttimaan tästä kiehtovasta  luonnonilmiöstä, lainattuamme heille matkassamme olleita suojalaseja.

Muistelin lapsuudessa kokemaani auringonpimennystä 1960-luvun alkupuolella. Olin käynyt takapellolla keräämässä metsämansikoita ja kävellessäni peltotietä kotia päin alkoi yht'äkkiä hämärtyä vaik oli kirkas keskipäivä ja sinitaivas! Pelästyin, linnutkin vaikenivat ja päivä kävi yhä pimeämmäksi. Kotiin päästyäni olin hädissäni ja kerroin kokemuksestani äidille. Hän kertoi minulle auringonpimennyksestä, josta en ollut ikinä ennen kuullut. Tämänpäiväisestä osittaisesta auringonpimennyksestä ei ole kyl voinut välttyä kuulemasta! 
Leskenlehdet loistavat aurinkoisina jokiahteella. Helmin mielest muutaman olis voinut poimia piristykseksi ikkunalaudalle.
Puikoilla parhaillaan Auringon lomittajat, isäntä tykkäs, et niin kirkkaasti paistavat, et suojalasit vois ol ihan paikallaan;)

torstai 19. maaliskuuta 2015

Revonkipunat tuliketun innoittamana

Revontulet ovat leiskuneet parina viime yönä taivaalla myös tääl eteläisessä Suomessa. Aurora Now! Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämästä avaruussääpalvelusta pystyy seuraamaan lähes reaaliajassa revotulien esiintymistä. 
Revontulet ovat kiehtoneet ihmismieltä aina, monia toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tarinoita kerrotaan niiden synnystä. Yhden niistä olen halunnut tallettaa myös vanhan revontulet kuviokudinmallin pohjalta sommittelemiini Revonkipunat-lapasmalliin. Repo on hyvin vanha nimitys ketulle, se juontuu ilmeisesti indoeurooppalaisen kantakielen sanasta rebh, joka tarkoittaa punaista väriä. Itä- ja Pohjois-Suomessa kerrotaan satua siitä, kuinka kettu tunturissa juostessaan huomaamattaan sai aikaan kauniin valoilmiön taivaalle, revontulet, täältä voit lukea sadun kokonaisuudessaan. Ilmatieteenlaitoksen sivustolta löytyy lisää tulikettutarinoita

Juureni ovat pohjoisessa, Vaarankylässä äitini puolelta, joten tarinat tuliketusta ja revontulista ovat kiehtoneet aina myös minua. Ei siis ihme, että kudon mielelläni revontuliaiheisia neuleita. Puikoilla väsättyä sivulta löydät tarkemmat tiedot Revonkipunat lapasistani. 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kasvihuoneen kevätsiivousta

Kaunis aurinkoinen aamu innosti aloittamaan ansarin kevätsiivouksen. Päädyssä oleva latvialainen sinimarjainen Zilga viinirypäle on yli 10 vuotta vaha. Zilgan rypäleet ovat melko pieniä, maultaan ne ovat ihanan makeita ja aromikkaita. Suunnitelmissa on istuttaa nyt keväällä uusi taimi kasvihuoneen ovenpieleen. Violettikukkainen alppikärhö (Clementis alpina) on jo kovin puskaantunut katonrajaan, joten leikkasin sen haikeinmielin kokonaan alas. No, ensi kesänä saan nauttia taas sen kauniista runsaasta kukinnasta:)
 
 Kovin alastomalta nyt näyttää, mut jo toukkokuun lopulla säleikköä enää tuskin näkee.
Tänään meil oli selvä työnjako; minä siivosin kasvihuonetta, isäntä leikkasi omppupuita ja 
Helmi valvoi töiden edistymistä;)
Toki lenkilläkin piti käydä, täl kertaa suunnistimme hiekkamontulle,
 
mis Helmi nautti hiekkakylvystä ja 
minä käpytikan rytmikkäästä rummutuksesta puun latvassa. Rohkea talitiainenkin istahti hetkeksi seuraamaan tikan puuhia. Pesäkoloako mahtoi tikka hakata, kun mikään ei tuntunut häiritsevän sen puuhia.
Ansarin siivous jatkuu huomenna lasien ja puupintojen pesulla, jos lämpimät ilmat suinkin jatkuvat.


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Mitä eduskuntavaaliehdokkaan vaalikampanjatuotteet kertovat ehdokkaasta?

Olen aina vaaleissa seurannut mielenkiinnolla ehdokkaiden kampanjatuotteita. Kaikki varmaan muistavat Sauli Niinistön lempiharrastuksesta innoituksensa saaneen rullaluistinpinssin tai Vuokko ja Paavo Väyrysen "kuninkaallisella" valokuvalla varustetun valkoisen keramiikkamukin. Kevään eduskuntavaaliehdokkaat tukiryhmineen ovat alkaneet julkaista omaa kampanjamateriaaliaan, tarjolla on monenlaista tuotetta. Yrittäjän näkökulmasta mielenkiintoinen kysymys on se, tukevatko eduskuntavaaliehdokkaat paikallista tai edes kotimaista yrittäjyyttä hankkiessaan kampanjatuotteitaan? Ekologisuutta ja kestävää kehitystä kannattavana kiinnitän huomiota myös tuotteiden alkuperään, valmistustapaan ja käytettyihin materiaaleihin. 
Oman käsityöalanyritykseni, Värjärin Puodin, tuotevalikoimasta löytyy virkatut Neliapila- korvakorut, rintaneulat ja - pyyhepidikkeet. Neliapila on keskustapuolueen tunnus, joten tarjosin Neliapila-tuotteitani salolaisen keskustapuolueen eduskuntavaaliehdokkaan Ulla Huittisen vaalikampanjatuotteiksi. Olen erittäin tyytyväinen Ullan ja hänen tukiryhmänsä tekemään päätökseen hankkia Värjärin Puodista kampanjan aikana myytäviä Neliapila-korvakoruja ja rintapinssejä.
Tänään Salon torilla vietettiin Kepu-kahvilan avajaisia ja Ulla Huittisen eduskuntavaalikampanja pyörähti todenteolla käyntiin. Ullan yhtenä vaaliteemana on PK-yrittäjyyden tukeminen. Ainakaan hänellä se ei tunnu olevan pelkkää puhetta, siitä merkkinä toripöytäni ohikulkeneen  tukiryhmäläisen korista pilkistävät rintapinssit ja Neliapila-korvakorut. Ja  miten mukavaa olikaan nähdä niitä jo niin monien korvissa:))